Martynan ostin Elgwiristä sen vanhempien tähden -no, Marzenaa en pahemmin tunne mutta isä Priboj on astunut Nathifassakin, mutta sen varsa menikin sitten Isilmeen. Siksi varmaan ymmärrätte, etten vain voinut pitää näppejäni erossa, kun huomasin Éowynin myyvän tätä tammaa! Vaikka Tina onkin puolanarabi, niin mitäpä sitten. En minä missään ole luvannut ettäkö Nathifassa olisi vain egyptiläisiä, en ollut vain vielä löytänyt tarpeeksi laadukasta puolalaista. Ennen kuin nyt. Tinassa on ytyä! Ensimmäisinä päivinään se käyttäytyi kuten moni muukin tänne tuotu hevonen, hiukan kummasteli uutta paikkaa ja arasteli. Kun se alkoi kotiutumaan, tajusin millaisen hevosen olin todellisuudessa ostanut. En tarkoita nyt siis että Tinassa olisi mitään vikaa, se vain on... hmm, tosi säpäkkä neiti. Mutta eipä laukkahevosen soisikaan olevaan mikään tahmatassu. Hoitaessa (ja muutenkin) Tinalla tuntuu olevan koko ajan kiire jonnekin. Se tepastelee, puhisee ja viuhtoo ilmavalla ja liehuvalla hännällään olematta hetkeäkään paikallaan. Jos sen laittaa kiinni, se kulkee poikittaissuunnassa. Jos se ei ole kiinni, se pyörii ympyrää. Jos riimunnarusta pitää kiinni, peruuttelee Tina jatkuvasti -erittäin mielenkiintoinen tapaus, siis! Jopa juoksun jälkeen Tinalla on voimia höntyillä, eikä sillä väliä onko se ollut treenissä vaiko G1-lähdössä (jonne se toivottavasti pääsee vielä).
Radalla Tina saakin sitten pitää kiirettä minkä ehtii, vaikka tässäkin suhteen se ampuu hiukan yli. Jo alkumetreillä Tina pistää tallan pohjaan ja kiitää minkä ehtii jockeyn epätoivoisista pidätteistä huolimatta, ja tuloksenahan on se että lopussa Tina väsyy ja jää häntäpäähän. Siksi meillä onkin kova urakka valmentaa Tinaa, mutta uskon sen tuottavan tulosta... töhöttävän ulkokuoren alla piileskelee fiksu tamma. Pakko piileskellä.
|
Ulkoasun koodaus 2009 Ram., ulkoasun kuvat C. Slawik, piirrokset, tämän sivun maisemat & tekstit Latu
