Satir Janem ox

"Salaam, Salaam,"
passing caravans drift along
in search of shade where none is
found.

Behold, beyound,
oasis green, preening palms,
shielding fronds from Helios' blaze.
I dream of the honey, the dates and the camel milk
that answered a foal's plaintive cry.

Korvanheilautus teille, rakkahaat nuppuseni. Se olen minä itse, Satir Janem ^ox, tutut kutsuvat ihan vain Janeksikin.
Olen saapunut Egyptistä asti, eikös olekin ihanaa? Olen kovin kaunis tamma, väriltäni ruunivoikko. Olen siltikin ihan oikea arabianhevonen, sellainen puolalainen, vaikka edustankin sitä harvinaisempaa väriryhmää. Säkäkorkeuteni ei ole kuin 150 cm, mutta luonnehan ei ole koosta kiinni, kuten kohta tulette kuulemaan...
Minut omistaa Latu, mutta kuulemani mukaan minulle otettaisiin mieluusti toinenkin omistaja, jos sattuisi löytymään. Asustelen tällä hetkellä Nuuhkun Tallissa, jossa minulla on itse asiassa tehtäväkin: Saan pyöräytellä varsoja maailmaan. Jeah, katsotaan nyt... ette ymmärrä meitä hienoja tammoja, tsk.
Minut on koulutettu vähän siihen sun tähän, joten voisin arvata olevani yleispainoitteinen. Kouluratsastuksessa taivun Helpon B:n tasolle, esteillä lennän ainakin 70 cm:n esteiden yli kuin perhonen ja maastoesteetkin menevät siinä 60 cm:n paikkeilla.
Viimeaikaisin statistiikkani on tietääkseni 0-0-0-0. Olen voittanut omistajalleni

yhteensä 0 v€. Iältäni olen , eli synnyin 4.10.2006

Ahaa, tahdotte siis tietää jonkin verran millainen hevonen olen siis syvemmältäkin tasolta kuin väriltäni ja rakenteeltani [Vaikka ne kovin kaunista katsottavaa olekin, eikös]?

Hmm. Hoitaessa olen muiden mielestä herkkä ja nipottava sielu, hmph, mistä lienevät sellaista saaneet päähänsä. Tai no, myönnettäköön se etten voi sietää liian kevyttä harjausta, vatsan, pään ja jalkojen harjausta enkä tahdo että takamukseeni kosketaan. Mutta eihän se vielä tee minusta mitään snobbailevaa hienohelmaa? Eihän?
Ei, en minä varusteita inhoa, päin vastoin. En vain siedä sitä, jos ne vain paiskataan niskaani. Se on aivan kauheaa, selkäni tuntuu menevät solmuun ja leukani ihan helläksi. Siksi oikein pyydän, että laitat ne varusteet hellästi. Tai muuten voin luvata, että näet kauniit hampaani ihan läheltä, niin läheltä että voit haistella raikasta hengitystäni ja nähdä valkoisen pepsodent- hymyni... tai ihan vain irvistyksen. Mur.
Mutta arvatkaas mistä pidän? Siitä, että minua letkutetaan haalealla vedellä. Se on vain niin kivaa lotrata vedessä. Miksette te ihmiset anna minun kuopsuttaa rauhassa? Minähän vain leikin vedellä, kun se loriseekin niin hassusti. Olen hirveän tyytyväinen letkutuksen jälkeen, jolloin on hyvä tilaisuus käyttää tilaisuutta hyväksi ja tehdä silloin niitä asioita, joita vihaan. Esimerkiksi aurinkorasvan laittaminen turpaani. Iuh.

Minua on kehuttu hyväksi kengittää, ja sitähän minä olenkin. Kunhan ei mikään ronski mursu-ukko tartu koipeeni ja väännä niin että sattuu, niin olen ihan kiltti -kiltti kuin enkeli. Eläinlääkärikin on kaverini, vaikka voin myöntää pelkääväni hiukan neuloja ja joitakin muita instrumentteja. Koskaan ei voi olla varma minne niitäkään työnnetään... Joo.

Mutta hei, odotahan kun pääset selkääni! Ratsastaessa olen varmaankin aika pakkaus, voisin kuvitella. Tykkään nimittäin vauhdista ihan kamalasti. Ihan j ä r k y t t ä v ä n kamalasti. En aina malttaisi kulkea edes alkukäyntiä rauhassa, vaikka minä kyllä ymmärrän että jaksaisin kulkea lopussa vieläkin riehakkaammin jos malttaisin aluksi vain kerätä kipunaa. Olen aika kettu ja käytän pienintäkin oljenkortta, ja yleensä "väärinkäsitänkin" kokoavat puolipidätteet vauhdinlisäämisenä.
Laukkani on oikein napakkaa ja vauhdikasta, aika tikuttaviltakin nuo askeleeni tuntuvat. Kuljen yleensä ihan selkä köyryssä, niin kovaa vauhtia kiidän. Yleensä kuvittelenkin olevani beduiinien hevonen viilettämässä aavikon halki -kannattaa kokeilla, oikein tunnelmallista. Varsinkin jos osaa olla välittämättä pidätteistä.

Pidän esteratsastuksesta, ja tunnen itse sen olevan vahvin lajini. Tai siis, liidän kuin Horus [näin egyptiläisittäin sanottuna] esteiden yli, jalat niin koukussa ettei varmasti tipu ja niin kovaa että näytän varmasti vain kultaiselta nuolelta kiitäessäni... mutta mitä arvoisa Latu tekee? No, hänpä pidättää ihan kauheasti ja nojaa liikaa taaksepäin ja ähkii ja yrittää selvästi saada minut hallittua -ihan kuin se mustapäinen rääpäle siellä selässä jotenkin pystyisi hallitsemaan minua, tämän kylmän takapajulan selvää kuningatarta. No, niinpä hän laittaa minulle aina vain enemmän remmejä, apuohjia ja eri kuolaimia ja turpahihnoja... todetakseen vain että minä olen liian kuuma esteille. Hui hai sanon minä, minähän olen syntynyt siivet selässäni valmiina lentoon!

No, niinpä minua istutettiin kouluradoille. Ensimmäiset kisani... Just joo, kivat teille. Ja heti ensimmäisissä kisoissani tulin hylätyksi, koska en kuunnellut muka apuja yhtään ja menin minne tahdoin. Mutta kun miksi minun pitäisi sipsuttaa kauniisti radalla, kun olen syntynyt kiitämään aavikon halki beduiini selässäni? Niin, sanokaahan se.
Onneksi älysivät nopeasti, etten lievästi ilmaistuna tahtonut "tanssia koreograafisen kauniisti nymfinä musiikin tahtiin," kuten Latu tätä ns. jaloa ja aatelista lajia kuvasi. Seuraavan kerran kun yrittävät saada kouluradalle kieltäydyn kyllä menemästä kotikarsinaa pidemmälle.

Tunnen oloni kotoisaksi maastossa, vaikka voin vaikka ihan suoraan sanoa että siellä on välillä hirrrrmuisen pelottavaa. En esimerkiksi tiedä, mitä ihmettä ovat ne tyhmät lootat tien vierellä? Siis no joo, menettelee kyllä, mutta ne punaiset ovat ihan kauheita! Oikein pomppaavat silmille, hui kamala, pois sellaiset hirvitykset.
Ja sitten ne luonnon eläimet. Saastaiset kirppukasat, levittävät täitä meihin arvokkaampiin ja hoidettuihin. Voi että, ties vaikka vesikauhua levittävät. En ikinä unohda esimerkiksi kettua, jonka näin mökkitiellä. Toisaalta koiratkin ovat aika kammottavia otuksia, jotkut pitävät sellaista mekkalaakin että huh huh.
Lehmät ovat tyhmiä, mutta en pidä niiden ilmeistä. Ne ovat tyhjää täynnä, mutta silti jotenkin... vainoavia. En edes uskalla kiusata niitä, vaikka ovat peräti viereisellä laitumella. Pelkään ihan liikaa ihan kaikkea, ja saan sellaisia hassuja sätkyjä ja spurtteja. Kauheinta on se, että omistajani laittaa minulle aina martingaalit maastoon. En saa edes paeta rauhassa!

Laitumella olen ihan selvä kuningatar, eikä kukaan saa uhmata tahtoani kuolemanrangaistuksen uhalla. Ensinnäkin se pieni karvainen issikka Humla on niin ärsyttävä, kun se vain koko ajan yrittää hyppiä nokille. Onneksi saan aina palautettua rauhan valtakuntaani, ja paha saa taas palkkansa -ja maan hyvin hoitanut kuningatar saa jälleen syödä ensimmäisenä hoviheiniään.
Ne lähilaitumen pojat ovat kyllä ihania sydänkäpyjä. Hirnuvatkin niin herttaisesti ja oikein kilpailevat suosiostani -alamaisiinihan he eivät tietenkään suostu edes vilkaisemaan- hirnumalla ja machoilemalla aina vain riehakkaammin. Jonakin yönä kyllä karkaan kultieni luokse, niin saavat riiustella oikein olan takaa. Heh, voi että ovat komeitakin. Vaikka minähän se täällä olen ylitse muiden, tietenkin.

Minua ei kauheasti huvita kilpailla, joten olen onnellinen että Latu pitää minua enemmän jalostusmielissä -olenhan niin kaunis että sitä ulkonäköä pitää saada myös tuleviin sukupolviin.

00.00.2007, Missä, Jaos laji, Luokka, 00/00

Niin, Latuhan tahtoo minun tuovan omaa makuani arabianhevosiin. Odottakaahan vain kultsipuppelit, liidän pian syliinne. <3
Odottakaahan vain että näette jälkikasvuni...